POJAT (laulavat).
Kapteeni katsoi horisonttikin,
Siellä pilvi paltava, oli myrsky alkava.
Kapteeni katsoi horisonttihin,
Hei, nyt, poiat, reivaamaan!
Hurraa, me Suomen meripoiat,
Meillä ilo ompi aina
Eikä surut meitä paina,
Hurraa, me Suomen meripoiat,
Meillä luonto raitis ain!
Yksitoista miestä meni mastohon
Ja kaksi ruorihin sekä kuusi pumppuihin.
Yksitoista miestä meni mastohon,
Heitä aallot huuhteli.
ANNA tulee laulun aikana oikeanpuolisesta talosta kaivolle veden nountiin.
KALLE. Tehkää pramseili.—Reivatkaa märsseili. Ottakaa mesaani pois.
Pojat puuhailevat laivassa purjeita kooten ja muissa toimissa.
ELVIIRA tulee peräportista ja nousee kulmatalon portaita.
ANNA. Elviira! Menetkö tapaamaan Eevaa? Hän on kirkossa.
ELVIIRA (tulee kaivolle). Kuule, Anna. Ei se olekaan komesrootin Patria, joka Merenkurkussa on tehnyt haaksirikon, vaan Toivo. Eikä ketään ole hukkunut.