PASANTERI (katsoo pikkuliinaa). Tässähän on nimi! E. R.—Eeva
Ruskoranta.
VARJAKKA. Ei tämä voi olla Eevan. Emme ole vielä tavanneet toisiamme, emme edes vilahdukselta nähneet.
PASANTERI. Sinä et ole häntä nähnyt. Mutta hän on nähnyt sinut.
VARJAKKA. Missä?
PASANTERI (viittaa laivalle päin). Hän on piiloutunut tuonne laivaan.
VARJAKKA (vaihtelevan epätietoisuuden jälkeen naurahtaen leikillisesti). Vai niin, vai siellä hän on. (Istuutuu portaille.)
PASANTERI. Sinä luulet, että minä kureilen. Mutta se on aivan totta.
Sinähän istuit tuossa laivan laidalla.
VARJAKKA. Niin istuin.
PASANTERI. Ja silloin Eeva sinun pikkuliinasi nappasi. Hän sinun tullessasi on pujahtanut tuonne laivaan, eikä hän ole sieltä mihinkään päässyt, kun tässä on aina oltu.
VARJAKKA. No, kummi rupeaa poliisiksi, minä itse istun viskaalina.
Hakekaa varas tänne.