SIHVONEN. Silloinpa se joutaa sinulta hyvin, sillä Hilma rakastaa toista, hihhihhih.
NEITSY JANNE. Ahaa! Sihvosella on sormus!
SIHVONEN. Onhan minulla sormus, hihhihhih.
NEITSY JANNE. Jos minä nipistän Sihvosta niskasta, niin Sihvonen ei hihitä!
SIHVONEN. Kyllä Sihvosen niska kestää, sitä on puristellut monen tytön käsivarsi, hihhihhih.
NEITSY JANNE. Mutta minä olen seppä! (Kouristaa Sihvosta niskasta.)
SIHVONEN. Ai ai ai! Elä kourista, hyvä mies. Maailma mustenee silmissäni.
NEITSY JANNE (hellittäen). En päässyt vielä siunattuun alkuunkaan. Minä vielä vähän kopeloin.
SIHVONEN. Elä, elä kourista enää. Minä annan takaisin rahat ja kukkaron—
NEITSY JANNE. En huoli, pitäkää! Minulla on rahaa ja minä saan kukkaroita.