ELVIIRA. Juuri Eeva Ruskoranta.
HILMA. Tuoko se oli, joka äsken tuolla meni? Voi, mennään mekin maantielle kävelemään, että saan nähdä hänet lähempää. Komesrootin rouva sanoi, että Eeva Ruskoranta on »hövä ja ihanas ku yks enguli taiffas päält». Minä olen utelias näkemään hänet oikein. (Vie Elviiran mukanaan mennen maantielle.)
SIHVONEN tulee parvekkeen kautta ja menee Elviiran ja Hilman seuraan.
ANNA ja KARIHAARA tulevat parvekkeen kautta mennen istumaan kulmikkopenkkiin.
ANNA. Mitenkäs ne ovat sinun asiasi, Jooseppi?
KARIHAARA. Terveys hyvä ja rakkaus ennallaan.
ANNA. Vai ennallaan rakkaus? Siis lähdet kotimaastasi sydän tyhjänä.
KARIHAARA. Täynnä kauniita muistoja: Saiman siniset silmät, Marin punaiset posket ja Ellin hopeanheleä ääni.
ANNA. Mutta jokaisella on joku vika?
KARIHAARA. Niin on.