»Paljonko isäntä antaa?» kysyi issikka.
»Kymmenen penniä hengestä.»
»Ei saa kolmea kulettaa, vaan kolmekymmentä penniä kahdesta hengestä.»
»Ei…»
»Viisikolmatta penniä», helpoitti issikka.
Erkki katseli Katriin, joka oli jo kerennyt heidän luokseen, ja sanoi: »ajetaanko lystiä, oikein herraspelissä?»
Katri ei vastannut mitään, hymyili vain.
»Viisikolmatta penniä, eihän tuo nyt vie ei puuhun ei pajuun sen vertanen.—Lähtekää pois isäntä!» houkutteli issikka.
Erkki aukasi kukkaronsa, haki viisikolmatta pennisen, antoi issikalle ja istui kärryihin.
»Tule pois Katri, eihän tuo nyt suurta koloa tee yksi suutarinmarkka.»