»Siivolla sikijät, Jussi kanss'!—Vaan:
Hämeenlinnan markkinoilta löysin uuden pillin, heijuu viikuvalla löysin uuden pillin.
Jolla minä nättejä likkoja kammariini soitin, heijuu viikuvalla kammariini soitin.»
»Eläkä huutele», kielsi yhä Kusti
»Ryypätään sitten! Vielä hilkkasee putelin pohjassa. Minä otan viimeisen tilkan, sen siunauksen kulauksen.»
»Elkää ryypätkö enää, isäntä», kieltelivät narikkaeukot, joita jo oli useampia keräytynyt siihen ympärille.
»Täst' saat suuparkain, kosk' vielä mukaan läksit, saat sinä sitten janoo nälkää nähdä, kun minusta aika jättyy», virkkoi Jussi ja ryyppäsi.
»Ha' han petaalt?» kämäytti kysyä muuan narikkaeukko toiselta, joka oli kahvin antanut.
»Näi», oli tämän lyhyt vastaus.
»Maksakaa kahvit», alkoivat eukot Jussille.