Forstmestarinna kietoi hänet syliinsä kuin lapsen ja lohdutteli itse itkien:
»Minä uskon», vakuutti hän, »uskon, uskon, rakas Esteri, minä äitipuoli raukka, joka olen kaikkeen syypää».
»Kun tunnet itsesi syypääksi, niin elä tee itseäsi syypääksi uudelleen!» sanoi forstmestari. »Mene ja jätä elämässämme meidän kerrankaan toisillemme!»
Esteri, kyettyään itkultaan, sanoi:
»Isä, teille jätti minut äitini.»
»Niin on», sanoi forstmestari. »Minä olen laiminlyönyt oikeuteni ja velvollisuuteni. Mutta nyt ryhdyn niihin ja panen kaiken tahtoni, valtani ja voimani.»
Hän meni työhuoneensa ovelle, josta sanoi:
»Minä kirjoitan tämän päivän postissa peruutuksen kihlausilmoitukseen päästäksemme selville vesille.»
Esteri lähti yöllä kotoa. Ajoi kaupunkiin.