Ovikello soi.
Neiti Smarin purskahti itkemään.
Miina syöksyi kammariin ja kuiskasi kähisten kuin olisi jonkun aaveen nähnyt:
»Neiti Esterin sulhanen.»
Neiti Smarin kalpeni ja tuijotti Esteriin, joka oli punastunut ja näytti rauhattomalta.
Miina kuiskasi yhä ja oli aivan kuin itkuun laukeamassa:
»Minä olen nähnyt hänen kasvonsa unissani.»
»Sinä et mene hänen kanssaan naimisiin», sanoi neiti Smarin Esterille.
»Oho! Vai niin!» huudahti Miina sellaisella äänellä kuin hänellä olisi ollut kaikki valta määrätä. »Työlästä on potkia tutkainta vastaan, sillä Jumala on tämän asian jo maailman alusta määrännyt näin.»
Neiti Smarin katsoi pitkään Miinaa.