Esteri nyökäytti vähän päätään hyvästiksi tädilleen, joka vastasi samalla tavalla.
Koko matkan Esteri oli mykkä. Santtu kyllä aukoi suutaan, vaan äänettömästi niinkuin maalle nostettu kala, sillä sieltä tuli ainoastaan ajatuksena: Saakeli!
Ettei hän tätä ennemmin tiennyt! Olisi ollut niin monta hyvää tilaisuutta tunnustaa rakkautensa. Huomenna voi taas olla myöhäistä!
Hän päätti rohkaista itsensä. Ja perille tultua hän kysyi:
»Eikö Esteri kuitenkin tanssi yhden franseesin? Ainoastaan yhden ainoan franseesin!»
»Minä tanssin kaikki franseesit ja kaikkea!» huudahti Esteri.
Kun hän seuraavana päivänä istahti pianonsa ääreen, hypähti hän ylös ensimmäisen akordin lyötyään.
»Tämä on epäsoinnussa!» huudahti hän neiti Smarinille.
»Ja eilen kävi virittäjä!» sanoi neiti Smarin.
»Se on epäsoinnussa sanon minä! Eikö täti usko!»