»Ei siinä ollut viemistä kenellekään: se oli jo kuollut.»
»Kuollut!» huudahtivat aikaiset.
»Niin. Se oli tyttö, pikku Kaisa. Kuoli kadulla.»
»Sinä kai tiedät, minne äiti on mennyt?» kysyi lehtori pojalta.
Poika viivytti vastausta aivan kuin ei olisi ollut oikein varma paikasta ja sanoi viimein:
»Äiti aikoi junan alle.»
Lehtorin kivettyessä ja rouvan ja Leenan parahtaessa itkemään Laura meni pojan luo, kääri kätensä hänen kaulaansa ja sanoi:
»Sinä olet minun veljeni ja sinusta tulee tohtori.»
Poika Lauralle hymyili ja sanoi hiljaisella äänellä kuin puolittain kuiskaten:
»Mutta minulla on kauhea nälkä. Annatko vielä yhden omenan?»