Hei tukkipoika se koskessa hyppää
sen pyörivän pölkyn varaan.
Kaikista tytöistä paljon se tykkää,
mut ottaa omaksi paraan.
TURKKA (Pietolalle). Jäättekö vielä niitylle?
PIETOLA. Käyn niitylläkin, mutta ennen kaikkea tahdon tavata rättäriä, joka meni Tolvasen talolle.
TURKKA. Mutta siellä näytti olevan akkoja, ja tietysti siellä on—piimääkin!
PIETOLA. En puhu akoille halaistua sanaa ja rättärillekin sanon vain:
Turkka on Pietolassa isäntänä.
TURKKA. No, niin kuin tahdotte. Minun on asioitteni vuoksi tehtävä kaupunkimatka. (Antaa kengän Pietolalle.) Tuon jätän teidän huostaanne. (Menee oikealle)
PIETOLA. Kengän pisti kouraani. Tottapa tässä jotakin on. (Huomaa vasemmalta.) Tuolta tulee rättäri. Saan hänet masentaa samalla paikalla, jossa hän minut syöksi epätoivoon.—Perhana tuossa tulee akkoja! Visusti suu kiinni, niin menevät ohi.
PORO-PIRKKO. (tulee vasemmalta). Hyvää päivää, Pietola.—Päivää!—Päivää, sanon minä!—Varjelkoon! (Pelästyneenä peräytyy vasemmalle.)
PIETOLA. (yksin). Tästähän taitaakin tulla hauskaa! (Istuu.)
PAHNA-MAIJA. (tulee vasemmalta). Pietolahan täällä on eikä mikään kummitus!