ANNI. Katsokaa, Pietola, Katrin elinkautista vankia! (Menne Katrin kanssa kuistin kautta.)
PIETOLA. Minua hävettää!
TURKKA (tulee Pietolan luo). Terveisiä kaupungista. Mitä tänne kuuluu?
PIETOLA. Huonoa!
TURKKA. Oho!
PIETOLA. Hävettää ja suututtaa tyhmyyteni. Minun olisi pitänyt jättää tapaamatta rättäriä.
TURKKA. Jouduitteko alakynteen?
PIETOLA. Minulle tuupattiin käteen sen toisen Turkan papintodistus.
TURKKA. Sitä iloisempihan voitte olla siitä, että vävypoikanne on tavallisen kunniallinen mies.
PIETOLA. Onhan se niinkin. Ja niin se onkin! En olisi osannut olla niin sisimpääni myöten iloinen kuin nyt olen. Ja erehdykseni pitää minua nöyränä, etten typeryydessäni rupea tästä odottamattomasta onnesta ylpeilemään.