ANNI. En rupea millekään. Lupasi ruveta riitelemään kotitaloani takaisin
Korhoselta, mutta itse ostikin sen.
PIETOLA. Tottapa ei käynyt riiteleminen. Rättäri tuntee lainpaikat.
Kehutaan taitavammaksi kuin moni tuomari.
ANNI. Ja minä uskon, että rättäri yllytti Korhosta ryöstämään meiltä talon ostaakseen sen helpolla.
PIETOLA. Väärin sinä tuomitset rättäriä. Hän on hyväsydäminen mies ja rehellinen uskovainen.
ANNI. Ja hänen äitinsä rehellinen noita-akka! Kuin suustaan sylkenyt poikansa.
PIETOLA. Riittää! Ei puolta sanaa pahaa rättäristä minulle. (Menee.)
ANNI (yksin). Eipä tainnut olla alutonta Tolvas-Liisan puhe, että rättäri on vielä Pietolassa isäntänä. (Kurkistaa oven laudotuksen raosta.) Siellä se istuu autuaan hymyilevänä perimmäisessä kamarissa.
KATRI (tulee pirttiin). Anni kuule!
ANNI. Jopa sinun poskesi hohtavat! Ja olet hätäinen. Mitä sinulle on tapahtunut?
KATRI. Mene sinä sanomaan hänelle. Hän tulee tuolla kujalla.