TURKKA. Sepä hyvä.
KATRI. Kuka se on?
ANNI. En sano. Istuu tuolla kamarissa.
TURKKA. Tuoko on kamarin ovi?
ANNI. Tässä paloi talo perustuksiaan myöten, on jäänyt keskitekoiseksi yhtä ja toista, kun ei ole saatu työmiehiä.
TURKKA. Minäpä rupean hommaamaan.
ANNI. Rupea taloon kasakkamieheksi.
TURKKA. Minä rupean isäntämieheksi siihen saakka, kun tukkityö alkaa. (Menee riisumaan laukkunsa sivuseinälle naulaan.)
KATRI (Annille kahdenkeskisesti). Mikä tässä lopuksi?
ANNI (Katrille kahdenkeskisesti). Kihlajaiset ja häät! (Kuin salaa antaa Katrille ruojuskengät ja toimittaa Katria somistautumaan.)