TURKKA. Ovat olleet yksissä Turkka ja Katri pitkät kesäiset illat ja suviset sunnuntait. Kaikki vaarat vaeltaneet, kosket laskeneet, salmet soudelleet, lahdet laulelleet ja herroiksi hevosella kirkolla ajelleet.
PIETOLA. Niinkö!—Minkälainen mies se sitten on?
TURKKA. Kiittää en voi, moittia en halua. Sen voin sanoa, ettei ole minua parempi.
PIETOLA. Parempi? Sinunlaista poikaa saa hakemalla hakea—turha yrittääkään parempaa. Se on ollut salainen toivoni, että sinä tulisit Pietolaan isännäksi.
TURKKA. Silloin ei hätää. Turkasta ei minulla ole haittaa.
PIETOLA. Pannaan asia toimeen. Sinä jätät tämän homman ja rupeat isännyyttä hoitamaan Pietolassa.
TURKKA. Ja Pietolan talosta tehdään seutukunnan mallitalo.
PIETOLA. Sinulta se syntyy!—Minne se Katri jäi? Oli jo lähdössä.
Kuuluu huuto: »Koski tukossa!»
TURKKA. Koski tukossa. (Rientää perälle)