TOLARI. Maija hoi!
MAIJA (tulee esiin huomaamatta Tolaria). Tolari hoi!
TOLARI. Tässähän, ottiatuota!
MAIJA. Siinäkö sinä? Jo sinä olet veitikka! (Nauravat vastakkain kuherrusnaurua.)
TOLARI. Mitä sinä kirkolla?
MAIJA. Tätä varten. (Antaa Tolarille kirjan.)
TOLARI. Aapinen! (Tulee kontista.)
MAIJA. Sinun tulee tarttua kiinni kuin muurahainen. Ole nyt jonkun aikaa poissa työstä, että pääset hyvään alkuun. Aloita heti. Minä menen joelle valmistamaan kahvin ja pesemään vaatteita. Siinä välissä käyn sinua opettamassa.—Saat sitten kahvia ja nisua. (Menee myttyineen perälle.)
TOLARI. (yksin.) Poikasena lukea nalkutin mitä kirjaa hyvänsä, mutta äidin kuoltua jäi kesantoon. (Istuu lukemaan) Aa.—(Puhuu niinkuin seuraavatkin selityksensä.) Aan nimi on Aaprahami. Aaprahami oli satavuotias ja Saara yhdeksänkymmenen ajastajan eikä heillä ollut lasta. Saara nauroi, kun enkeli sanoi ottiatuota, mutta ei olisi pitänyt Saaran nauraa: vuoden perästä sai lapsen. Kuinkahan vanha se on tuo Maija?—Pee.—Sen nimi on paapeli. Siellä menivät ihmisten kielet niin sekaisin, etteivät ymmärtäneet ottiatuota.—Tuo pokstavi sanoo see, mutta se on Kainin pokstavi. Se sitten oli kiukkuinen mies: jumalalle juuri uhratessaan säntää veljensä kurkkuun, että veljen veri huusi ottiatuota.—Tuo on Taanielin pokstavi, jota eivät jalopeuratkaan syöneet.—Ee.—Sen nimi on Ekypti. Siellä se Jooseppi ensin joutui vankeuteen, kun hänen isäntänsä emännän silmät paloivat, sillä Jooseppi oli kauniin luontoinen ja ihana kasvoiltaan, mutta ei tahtonut ottiatuota. Mutta sitten Joosepista tuli ottiatuota, kun selitti unia.—Ähvä.—Ähvä?—Ähvä??—Tässä paistaa päivä, että tuntuu järki menevän sekaisin. (Haukottelee.) Taitaa olla tuolla majassa mukavampi. (Menee majaan heittäytyen lukemaan pitkällään.)
PIETOLA (tulee vasemmalta.) Tuossapa näkyy olevankin rautakanki. Joutanee se vähäksi aikaa. (Huomaa oikealta) Kas, rättäri. Terve. Mitä sinulle kuuluu?