TURKKA. Sellaisiahan ne ovat raukat, tyttölapset.
ANNI (tulee vasemmalta). Katri on Koskenrannan kahvilassa.
TURKKA. Hyvä on. (Menee perälle)
Kuuluu huuto: »Kello soi», ensin kaukaa, ja sitten läheten ja kulkien paikan ohi ja häipyy etäisyyteen. Tukkilaisia tulvaa joka taholta, kylän tyttöjä keräytyy oikealta ja perältä.
ANNI. Nytpä voinkin kysyä rättäriltä muuatta seikkaa.—Kuulutte sanoneen Pietolalle, että olette maksanut Pertun leskivainajalle sen tuhannen markan lainan, jossa minäkin olin todistajana.
RÄTTÄRI. Maksettu on.
ANNI. Millä rahoilla sitten maksoitte Korhoselle minun kotitaloni, jonka ostitte?
RÄTTÄRI. On ollut tähän asti velkana Korhoselle.
ANNI. Minkä vuoksi se ei saanut olla velkana meillä?
RÄTTÄRI. Se on Korhosen asia.