Sitä minä olen meinannut,
että Amerikkaan muuttaa—ja,
kun heilani sanotaan moittivan
mun arvoni alhaisuutta—ja.
Ja Amerikan maa se lämmin maa,
ja Suomi on vilunarka—ja,
Neekeritytöt ne sanovat:
voi Suomen poika parkoja!
(Puhuu) Kustaa lähtee kirkonkylälle. Siellä Kustaa saa paljon kirkkaita hopeoita, kun Kustaa on oppinut uusia lauluja tukkipojilta. (Ottaa kiven alta kengän ja puhuu taivaalle katsoen.) Äiti hoi! Kustaa kaivaa tämän maahan, ettei rättäri varasta.—Mikä se tuolla rasahti? Vissiin Tolari puun juurella Maijalta piilossa. (Peittää kengän lakillaan ja menee vasemmalle puhelemaan puun juurelle.) Vais vais Tolari! Joko sinä taas siellä lukemassa! Kustaa menee sanomaan Maijalle. (Heittäytyy vatsalleen) Eihän siellä Tolaria olekaan.—Voi saateri kuinka suuri sammakko!—Mitä sinä sammakko ajattelet?—Oletko sinä ollut kuninkaantytär?—Missä asuu se noita-akka, joka muuttisammakoksi?— Kustaa menee tappamaan sen, niin sinusta tulee kuninkaantytär ja Kustaa saa sinut puolisokseen.
TURKKA (on näyttäytynyt vasemmalla vaanimassa, hiipii esiin, ottaa lakin alta kengän piilottaen selkänsä taakse). Kustaa, tapasitko Huotaria?
PÖLHÖ-KUSTAA (nousee). Meni sinua hakemaan lammelta. (Kohottaa lakkiaan ottaakseen kengän.) Voi voi voi…
TURKKA. Mitä nyt?
PÖLHÖ-KUSTAA. Kustaalta katosi se kenkä…
TURKKA. Enkeli otti sen ja vie Pietolalle. Ja Kustaa pääsee Pietolaan pojaksi.
PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri!
TURKKA. Mene hakemaan Huotari.