MAIJA koppoen hameensa lähtee juoksemaan perälle vasempaan.
PÖLHÖ-KUSTAA (Maijan jälkeen). Et sinä tavoita, meni pölkyllä yli joen.—Ei Maija kuule, lentää vain kiireesti kuin sittipörriäinen! (Kääntyy katselemaan taivaalle.) Jokohan se enkeli on lentänyt Pietolaan?—Mikä tuolla rasahti?—Vissiin se sammakko. (Kyykistyy katsomaan.) Voi saateri, kun on muuttunut tytöksi!—Voi saateri. Pietolan Katri! Turkkako tappoi sen noita-akan?
RÄTTÄRI (tulee oikealta). Kustaa!—Onko täällä näkynyt Pietolan
Katria?
PÖLHÖ-KUSTAA. On tuolla puun juurella. Istuu ja huokuu kuin sammakko.
RÄTTÄRI. Mene Tolvas-Liisan luo, saat siellä kirkkaan hopean.
PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! (Juoksee vasemmalle.)
KATRI (tulee esiin). Elkää tulko askeltakaan lähemmäksi muuten huudan tänne tukkilaisia!
RÄTTÄRI. Voin asiani toimittaa kauempaakin. Se on lyhyt.
PIETOLA (tulee vasemmalta, rättärille huomaamatta ensin Katria). Onko tullut tietoja Heilalalta? Oli aikomukseni lähteä kuulustelemaan ja käydä Katrin luona. (Huomaa Katrin) Katrikin täällä!
KATRI. Olen karannut! Eikä minua enää viedä ainakaan elävänä sen paholaisakan luolaan!