»Seekatti!» sai vain Liisa sanotuksi ja yhä uhkasi Mikkoa vielä siihen äitinsä syliin kädet nyrkissä.
»Herra Jeesus!», siunasi Lapin emäntä kämmentä lyöden ja päätään heiluttaen.
»Kuule, Liisa!» Ja sen tien meni äitinsä ulos ja palasi piiskakimppu kädessä.
»Jeesus siunaa vitsat, että lapsesta tulisi hyvä ihminen», sanoi äiti nöyrästi rukoilevalla äänellä niinkuin aina, kun hän ryhtyi kurittamaan.
Liisa tiesi, että nyt ei ollut enää mitään muuta toimitusta, kuin että ryhdytään piiskaamaan heti. Hän oli aivan masentuneena, hävetti niin että kuumaksi posket karahti ja mieltä somasti käänsi: se hävetti, kun vieraitten nähden, Lapin emännän ja Mikonkin nähden paljastettiin…
Mutta kun äitinsä tarttui häneen ruvetakseen piiskaamaan, pyörähti Liisa tarttuen äitinsä kaulaan ja koetti kuiskata:
»Piiskataan äiti porstuassa!»
»Niin muka», sanoi Lapin emäntä, joka kuuli hyvästi Liisan pyynnön.
»Ei missään muualla kuin niitten nähden, joitten edessä olet pahoin tehnyt.»
»Äiti kuulkaa … porstuassa, rakas äiti…»