Matkustaja.

Viikon päivät siitä, kuin Kraatari-täti tuli kotio, istui pohjois-Hämeessä maantien-ääressä vanha valkia-päinen ukko. Aurinko oli juuri laskenut, ja viileä tuulonen humisi hiljaa kahden puolen maantietä olevassa honka-metsässä. Ukko pyyhkäili hiallaan hikeä otsastansa ja nousi sitte istualta, sanoen itseksensä: "Ehkä taas jaksan eteenpäin kulkea, koska päivän helle ei enään polta, mutta minunpa jo vähitellen pitäisi tuleman sinne, missä poikani asuu", ja katsellen ympärillensä ajatteli hän: "Täällä ei yhtään ihmis-asuntoa näy — ei mitään muuta, kuin nuot iki-vanhat hongat".

Hiljalleen kulki hän taas maantietä pitkin ja näki, vähän matkaa kuljettuansa, yksinäisen mökin. Ukko meni mökkiin, siellä istui mies. Hän katseli ukkoa sanoen: "Hyvää iltaa! istukaa".

Näytti siltä, kuin mies olisi ollut hyvin tottunut ottamaan vastaan tuntemattomia: Hän kyseli nyt vanhukselta, mistä hän oli, ja vastauksen saatuansa kysyi hän vielä muutamia kyselmiä ja näkyi sitte olevan hyvin tyytyväinen. Hän tiesi nyt kuka ukko oli, ja huomasi myös, ett'ei ukko häntä tuntenut. Tämä mies oli tietäjä ja oli kulkenut milloin missäkin. Näillä kulku-retkillänsä oli hän myös ennen ollut Niemen tienoilla. — Hän otti nyt ukon käteen kiini lausuen: "Oi, kuinka paljon ristejä ja viivoja kädessänne on! Kah! tässäpä näen, että teillä on likisiä sukulaisiakin tässä pitäjässä — hm, mutta mitä tuommoisia juttelen, itse asianne parahiten tiedätte".

"Mitä, oletteko tietäjä?" kysyi ukko.

"Hm, vähän yhtä ja vähän toista tiedän enemmän, kuin muut. Sillä minä paraasta päästä elän, että tietojani muillekkin annan", vastasi tietäjä.

"Niin, niin, kyllä ymmärrän", sanoi ukko ja otti kukkarostansa hopea-rahan, jonka hän antoi luiskahtaa tietäjän kouraan. Sitte kurkotti hän kättänsä tietäjälle, joka heti oli valmis puhumaan:

"Pohjanmaalta tulette, niinkuin sanoittekin; rikas, mahtava olette ollut, köyhäksi olette tullut, vaan köyhemmältä toki näytätte, kuin todellakin olette. Vähän matkaa täältä on teillä poika taikka tytär".

"Poika, mutta ei tytär!" keskeytti ukko.

"No, pojan vaimo ja lapsen lapset", lisäsi tietäjä.