Marttakin tuli kyökkiin ja Severi tarttui iloisesti hänen käteensä, sanoen:
"Terveeks! Mitenkä sinä olet voinut!"
"Hyvin vain, mitenkä sinun sitten on laitasi, viihdytkö maalla?"
"Kyllä sentään. Tuletko sinä kesällä maalle?"
"Kai maar."
"Kuinka äiti nyt voinee?"
"En tiedä, ei häntä ole näkynyt vähään aikaan, enkä minäkään ole missään käynyt."
"Jahka tulee kevät, niin sitten minä vien Martan kaupungin ympäristöön katsomaan kauniita paikkoja", sanoi Hilma. "Kun rupean ompeliaksi, on minulla paremmin vapaata aikaa. Tulkaa tekin, Severi, sitte tänne jonakin pyhänä, niin pidämme oikein hauskaa, esimerkiksi silloin, kun prankomennon juhla on, silloin puistossa tanssitaankin. Et usko, Martta, kuinka prankomentolaiset silloin meitä tuttaviansa fiiraavat."
Hilma keikkui ja kiikkui sekä tarjosi makeasti hymyillen kahvia
Severille.
Etehisen ovi-kelloa kilistettiin ja Martta juoksi aukaisemaan. Neiti Visa tuli, ja muutaman hetken kuluttua Viirisen neitoset ystävänsä kanssa istuivat reessä. Martta pani tarkkaan rekivällyt neitien jalkojen ympäri ja sai Severiltä ystävällisen katseen. Hilma seisoi keittiön porstuassa ja huusi sieltä: "Älkää nyt vain, Severi, kaatako röökinöitä."