"Ei järki, niin jano vain, kuin Inkerinkin on silloin kun juoda tahtoo."
"Inkerin on nyt jano."
"Minä tuon juotavaa."
"Martta, Martta, tädit tulevat jo, tule katsomaan."
"Tuon vettä ensin."
"Ei, ei Inkerin enään ole jano."
Martta meni aukaisemaan ovea, ja pikku Inkeri iloitsi, kun sai tädit jälleen kotia.
Kun neidet olivat tulleet sisään, hyppäsi Inkeri Kunigunda tätinsä syliin ja sanoi: "On taas lystiä niin että, kun täti tuli kotia, täti oli kovasti kauan poissa."
"Olinko? Mutta sinullapa oli Martta, eikö hän ollut kiltti?"
"Oli, ja Martta sanoi, että hänen kodissaan on lampaita, mutta ei ne pure, ja vasikoita, ja ne juoksevat niin, niin kovasti että, ja ne saavat aina juoda, kun niitten on jano."