Tippa. Älä kultani peljästy! Eihän täällä vielä ole sotaa.
Alma. Ei, mutta se oli niin odottamatointa, en luullut, että siitä sentään tulisi mitään. (Manta tulee sisälle, tuoden painettua paperilippua, jonka hän antaa Varovaiselle).
Varov. Mitä tämä on? Kuulkaatte! Nyt on todellakin sota varma. Huhu on painattanut ilmoituksia. Tässä sanotaan: Sotalaivasto on Viaporin edustalla, vihollinen on näkyvissä, ja sota on varma.
Toimi (harmistuneena). Mistä ihmeestä hän nyt tuon tiedon sai, juuri kun luulin, että minulla oli uutiset hankittuna. (Kävelee edestakaisin laattialla).
Tippa (itsekseen). Hyvänen aika, kaikki on aivan niin, kuin minä kerroin, enhän minä olekkaan näitä uutisia keksinyt. — Mutta ehkä minä ne kuulinkin. Nytpä kyllä saan mennä muuallekin puhumaan. (Ääneensä). Minunkin on aika lähten jo. (Nousee istualta ja antaa kättä Varovaiselle sekä kumartaa muille). Minun on vielä meneminen muutamien tuttavieni luo, jotka minua odottavat.
Alma. Minä tulen tätiä saattamaan.
Tippa. Tule, nupukkani! (Alma juoksee vasemmalle ottamaan päällysvaatteet yllensä, ja Tippa pukee sillä välin itsensä. Alma tulee, ja he menevät).
Yhdeksäs kohtaus.
Entiset paitsi Tippa, Pormestari. Sitten Janne ja Alma.
Pormestari (tulee, prillit nenällä, ja hän huutaa iloisesti). Hyvää päivää! ja oikein iloista päivää!