Janne. Tässä on; vieläkö nyt tuodaan?
Herra Varov. He ei, ei millään muotoa!
Pormestari. Ahaa, te ai'oitte voittaa, mutta jouduittekin tappiolle. Oi, te lyhytnäköiset ihmiset, jotka voittaaksenne muutamia satoja, ehkäpä tuhansia markkoja, antaisitte miljoonia mennä kansaltanne hukkaan!
Herra Ahnanen. Lyhytnäköisyyttä ja pitkänäköisyyttä! — Minä en olekkaan lyhytnäköinen — en minä prilliäkään tarvitse, kuten muutamat herrat. (Alma tulee sisälle).
Alma. Mikä tohina täällä nyt on? Hyvää päivää, pormestari!
Rouva Varov. Niin, kun kaikki nämät ostokset ovat turhia!
Herra Varov. Ja mitä ei vielä ole kotiinkaan tuotu: papirossit, kahvi leiviskät, viinit ja muut kaikki turhaa! Sotaa ei tulekkaan.
Alma. Mutta mikä parempi, tulee rauha. Ja sitä paitsi ei näitä ostoksia vielä ole maksettukaan. Sanomme nyt kauppias Maunulalle ja Grönberg'ille, että he ovat hyvät ja ottavat ne takaisin, kun ei niitu tarvitakkaan.
Herra Varov. Mutta kankaat minä maksoin!
Alma. Näitä vasta rauhan aikana tarvitaankin.