Rölli. Senpä vuoksi on pojan täytynyt lukea itsensä noin laihaksi — toista minun on, joka olen päättänyt jäädä nuoreksi mieheksi; — en ole liiaksi itseäni rasittanut.
Olli. Usko hänen puheitaan, kyllä on pojat työtä tehneet tämän lukukauden; ei ole kukaan meistä joutilaana ollut.
Alfred (Markulle.) Samppanjaa muutama potti! (Markku menee ja palaa kohta, tuoden klaseja ja kolme pottia samppanjaa asettimella, jonka hän laskee pöydälle ja lähtee taas pois.) Noh juokaamme nyt! Onnea ja menestystä Ollille, ja teille kaikille matkallenne. (He juovat kaikin ja nousevat ruo'atta.) Mutta ystäväni, älkää lähtekö tänäiltana.
Onni. Lähdemme kyllä. Totta puhuen kaikin toivomme pian päästä matkamme perille, sillä lepoa tarvitsemme, ja hauska on kotikin tulla, varsinkin koska työmme on hyvin menestynyt.
Alfred. Minä en vain viitsisi aivujani vaivata tuolla lukemisen työllä, eikä se liioin leipää tuo.
Onni. Semmoinen työ kantaa tulevaisuudessa hedelmiä, ja ne hedelmät ovat kansamme valistukseksi.
Alfred. Hullu paljon työtä tekee, elää viisas vähemmälläkin.
Rölli (ivaten.) Kas niin, tuo on oiva mieli-lause. Mitähän sinä työskentelet, kun noin mukavalla mieli-lauseella toimeen tulet? Tahtoisinpa halusta kumppaniksesi ruveta.
Alfred. Työni tietysti on isäni viina-tehtaassa.
Olli. Viinantehtailia! hyi!