[127] Barbarini obeliski Roomassa on Antinousmuistomerkki. Heliogabalus tuotatti sen Egyptistä Roomaan.
[128] Ranskalainen oppinut Gayet on 17 vuodessa kaivanut esiin Antinoen. Myös Antinouksen haudan sijan hän on todennut; jos hänen onnistuu jatkaa kaivauksiaan (tällä hetkellä puuttuu rahoja), tultaneen todella löytämään ja nostamaan nuoren jumalan ruumis. Vrt. J.P. Lafitte, La Nature 1912 (nide 40) N:o 2037. Lukuisia puuhun tai muumiopahville tehtyjä vahavalokuvia on sieltä löydetty; muumiot pappistamineineen ovat ihmeellisesti säilyneet; lisäksi peittoja, silkkikankaita j.n.e. Mutta löydöt osoittavat samalla, miten kristinusko tunkee Antinoeen ja vahvistuu; vuoteen 315 mennessä on kaupunki tullut täydelleen kristityksi.
[129] Samoin arvostelee myös Schulz, s. 79 ja 115.
[130] Edellä s. 289.
[131] Sana "sielunen", animula, on tämän ajan hengen mukaisesti tosi filosofinen itsepuhuttelussa; vrt. psykarion ei Marcus Aureliuksen IV 44 ja muualla.
[132] Ks. Schulz, s. 113, muist. 336.
[133] Perustana tälle elämäkerralle on O. Th. Schulzin Das Kaiserhaus der Antonine, Leipzig 1907. Verraton on Ivo Brunsin esitys Marcus Aureliuksesta (Vorträge u. Aufsätze, s. 291 seur.). Missä asetun eri kannalle kuin hän, se perustuu ehkä enemmän temperamenttimme erilaisuuteen kuin minun oikeampaan asiantuntemukseeni.
[134] Patsas muistuttaa tarkoin kohokuvaa, joka esittää Marcus Aureliusta ratsun selässä; v. Sybel, Weltgeschichte der Kunst s. 423.
[135] Itse hän suhtautuu torjuvasti logiikkaan, meteorologiaan y.m.s. I 16. Samaa sanoo myös Herodianos I, 2, 4. Hänen filosofiansa ei esiintynyt puheissa ja oppilauselmissa, vaan moraalisessa ryhdissä ja elämäntavassa.
[136] Kirja III, cap. 13.