Rahvas kokountui siis paikalle jo aamu-hämärässä, ja sen pauhina, nauru, ja pilkka-puheet y.m. olivat valmiina jo ennen täydellistä päivän valkenemista.
Julistajat ratsastelivat aitauksen sisä-puolella, tekemässä tarpeellisia järjestystöitä torneri-lakien jälkeen.
Noin kello 9 ja 10 välillä alkoi lehterit täytyä katselioilla sekä miehen että vaimon puolisilla. Onneksi sattui päivä olemaan kirkas ja taivas selkeä, jotta ritarien ja naisten puvut, jotka loistivat kullalta, hopialta ja teräkseltä, päästivät hyvään näköön.
Siellä saatiin nyt nähdä kaikki Rheini-seudun kukoistus, nuoressa jalo-sukuisessa väessä, miehissä ja vaimoissa.
Niiden luvussa oli useita nuorukaisia, jotka tänään aikoivat koetella voimaansa ja miehuuttansa armastensa nähden, joilta he toivoivat rakkauden silmäystä kehoitukseksi taistelossansa.
Siellä oli moni vapasukuinen neito, joka oli lahjaksi antanut sydämensä urhoolliselle ritarille, jolle hän nyt toivoi voittoa.
Olipa näissä moni semmoinenkin kukka-suu, jonka sydän vielä oli vapaa, ehkä se löi kahta vikkelämmin nähdessänsä jonkun nuorukaisen palavat silmät, joiden puhe oli kyllä selkeää, vaikk'ei suu ollut sanaakaan virkkanut.
Nyt tuli keisari Ludovik, ratsastaen uljaalla hevosella, ja seurattuna jalolta ritari-joukolta. Hänen pukunsa oli paljoa loistavampi kuin Mühldorfin tappelussa, ja itse hänen muotonsakin oli ylevämpi kuin silloin; hän oli pitkällisen kiistan perästä pääsnyt voitolle.
Keisari astui hevosesta ja nousi astimia myöden häntä varten valmistetulle lehterille, johon edellä oli tullut hänen omaisiansa ja lähempiä ystäviänsä. Hän kumarsi tervehdystä yhdelle korkia-sukuiselle neidolle ihanalla muodolla. Se oli Hollandin kreivi Wilhelmin tytär, Margaretha, jonka kasvot nyt punehtuivat keisarin tervehtäissä. Hän istui isänsä, kreivi Wilhelmin rinnalla, ja hänen toisella puolellansa oli kaksi lasta, nimittäin keisarin kahdeksan vuotias poika, Ludovik, ja sen muutamia vuosia vanhempi sisar Mechtild, jonka viimeksi mainitun toisella sivulla taas istui Thüringin mark-kreivi Fredrik, jolle keisari oli luvannut tyttärensä puolisoksi. Fredrik koetti huvitella kihlattua morsiantansa kaikenlaisilla leikkipuheille, joita Mechtild kuulteli lapsekkaalla ujoudella, ja joihin se joskus naurahtain vastaeli.
Pikku Ludovikin kirkkaat silmät lentelivät rahvaan yli ja katselivat väliin torneri-ketoa, miten siinä kaikki jo olis valmiina leikki-sotaan. Hänellä oli käsissä pideltävänä vähäinen miekka.