Elfride kiiruhti ilmoittamaan, että mr Swancourt valitettavasti ei voinut ottaa vierasta vastaan samana iltana, ja selitti syyn. Mr Smith vastasi äänellä, joka oli luonnostaan poikamaisen nuorekas, mutta kajahti miehekkäältä, selittäen kovin pahoittelevansa kuulemaansa; mutta mikäli oli kysymyksessä hänen vastaanottonsa, se ei haitannut vähääkään.
Stephen opastettiin huoneeseensa. Hänen poistuttuaan Elfride pujahti salaa isänsä luo.
»Hän on tullut, isä. Kovin nuori mies ollakseen liikemies!»
»Niinkö tosiaan!»
»Hänen kasvonsa ovat — miten sanoisin — sievät; ihan samanlaiset kuin minun.»
»Hm! Entä sitten?»
»Ei mitään; muuten en hänestä toistaiseksi tiedä. Sangen somaa, eikö totta?»
»Ehdimmepä tuon nähdä, kun häneen paremmin tutustumme. Lähdehän nyt alakertaan ja toimita poikaparalle jotakin syötävää ja juotavaa, Herran nimessä. Ja kun hän on ehtinyt aterioida, sano, että mielelläni vaihtaisin hänen kanssaan muutaman sanan, jos hän viitsii vaivautua tänne.»
Neito riensi jälleen alas, ja hänen odotellessaan nuoren Smithin ilmestymistä, lienee parasta tutustua hänen saapumistaan koskeviin kirjeisiin.
1. Mr Swancourt mr Hewbylle.