»Niin kyllä», virkkoi Elfride väkinäisesti.
Knight sattui silmäämään hänen kasvojansa, havaitsi ilmeen teennäisyyden ja näytti epäilevän.
»Te, miss Swancourt, ette olisi sellaisessa tapauksessa antanut etusijaa helyille?»
»En, enpä tosiaankaan luule, että olisin niin tehnyt», sopersi Elfride.
»Minä asetan teidät kokeen alaiseksi», sanoi vääjäämätön Knight. »Kumman haluatte näistä kahdesta jokseenkin samanarvoisesta esineestä: hyvin valitun kokoelman parasta musiikkia, josta vastikään puhuitte — safiaaniin sidottuna, pähkinäpuisessa kotelossa, lukkoineen ja avaimineen — tai parin korvarenkaita, sievimmät, mitä Bond Streetin ikkunoista löytyy?»
»Tietysti nuottikokoelman», vastasi Elfride teennäisen vakavasti.
»Oletteko ihan varma?» kysyi Knight painokkaasti.
»Aivan varma», sanoi Elfride hiljaa, »jos voisin varmasti ostaa korvarenkaat jälkeenpäin.»
Knight, hieman moitittavasti, piti ilonansa kiistellä tuon tykyttelevän, vilkasliikkeisen olennon kanssa, jonka kiihtyvä luonnonlaatu teki sellaisen menettelyn eräänlaiseksi julmuudeksi.
Knight silmäili häntä verrattain oudosti ja virkkoi: »Hyi!»