»En tiedä, kuinka on naisten laita», vastasi Knight huolettomasti, »mutta miehelle, jonka on ansaittava elatuksensa, on epäilemättä onnettomuudeksi, jos hän saa syntymästään jalon luonnonlaadun. Ylevä sielu vie miehensä köyhäintaloon; voitte niinmuodoin olla oikeassa pitäessänne turhamaisuuden puolta.»
»Ei, ei, sitä minä en tee», sanoi Elfride katuen. »Mr Knight, kun olette poissa, lähetättekö minulle jotakin, mitä olette kirjoittanut? Tekisi mieleni nähdä, kirjoitatteko niinkuin olette viimeksi puhunut, vaiko paremmalla tuulella ollen. Mikä on teidän oikea itseytenne — se kyynikko, joka olette ollut tänä iltana, vaiko se hieno filosofi, joka olette aikaisemmin ollut?»
»Niin, mikä? Te tiedätte sen yhtä hyvin kuin minä.»
Keskustelu viivytti heitä pihamaalla ja kuistikolla, kunnes tähdet alkoivat välkkyä. Elfride kohotti katseensa ja virkkoi jotain virkkaakseen —
»Tuolla on kirkas tähti ihan yläpuolellani.»
»Jokainen tähti on jossakin suoraan yläpuolella.»
»Onko? Niin, tietysti. Missä on tuo?» Hän osoitti sormellansa.
»Se vaappuu kuin valkoinen haukka erään Kap Verdin saaren yläpuolella.»
»Entä tuo?»
»Se silmäilee Niilin lähteitä.»