Suunniteltua uutta liittoa sopi pitää hänen isänsä ja äitinsä aivoituksena. Kirkkoherra muisti Elfriden luvanneen ilmaista hänelle saamansa sähkösanoman tarkoituksen ja kysyi sitä häneltä nimenomaisesti kaksi päivää kesämajassa sattuneen kohtauksen jälkeen. Elfride vastasi nyt peittelemättä.
»Minä olen ollut kirjevaihdossa Stephen Smithin kanssa siitä saakka kun hän lähti Englannista ja aina näihin asti», sanoi hän tyynesti.
»Mitä!» huudahti kirkkoherra kauhistuneena. »Vielä mr Knightinkin nähden?»
»Ei; kun huomasin pitäväni enemmän mr Knightistä, tottelin sinua.»
»Siinä teit hyvin, aivan varmasti. Milloin olet alkanut pitää mr
Knightistä?»
»Tuota kysymystä minä en voi pitää sopivana, isä; sähkösanoman oli toimittanut laivatoimisto, ja sitä ei ollut lähetetty minun pyynnöstäni. Se ilmoitti sen aluksen tulon, jossa hän palasi kotiin.»
»Kotiin! Mitä, onko hän täällä?»
»On; kylässä luullakseni.»
»Onko hän yrittänyt tavata sinua?»
»Ainoastaan luvallisin keinoin. Mutta älä kysele minulta noin, isä! Se on kidutusta.»