Kulettuaan pienen Stourcastlen kaupungin läpi, joka uinui äänettömänä paksujen ruskeiden olkikattojensa suojassa, he pääsivät ylävämmille seuduille. Vielä ylempänä, heidän vasemmalla sivullaan, kohosi taivasta kohti notkojen ympäröimä Bulbarrowin eli Bealbarrowin mäki, joka on korkein melkein koko Etelä-Wessexissä. Siitä alkoi tie hiljalleen viettää alaspäin melkoisen pitkän matkan. He nousivat istumaan vankkurien etupuolelle, ja Abraham rupesi mietiskelemään.
— Kuuleppa, Tess, hän sanoi asian aluksi hetkisen vaitiolon perästä.
— Mitä, Abraham?
— Etkö ole hyvilläsi, että meistä on tullut herrasväkeä?
— Enpä juuri.
— Mutta tottahan sinä olet iloissasi, kun pääset naimisiin herrasmiehen kanssa?
— Mitä? sanoi Tess katsahtaen ylös.
— Rikas sukulaisemme hankkii sinulle mieheksi herrasmiehen.
— Minulle? Rikas sukulaisemme? Ei meillä ole semmoisia sukulaisia.
Kuka sinulle on semmoisia lörpötellyt?
— Rolliverissahan ne siitä puhuivat, kun minä olin isää hakemassa. Trantridgessa kuuluu asuvan muuan rikas rouva, joka on meidän sukulaisemme, ja äiti sanoi, että jos sinä huomauttaisit tuolle rouvalle olevasi sukua hänelle, niin hän toimittaisi sinut suuriin naimisiin.