— Hyvää iltaa, Sir John, vastasi pappi.
Astuttuaan pari askelta jalkamies pysähtyi ja kääntyi ympäri.
— Pyydän anteeksi, herra pastori; tapasimme toisemme viime toripäivänä tällä tiellä juuri näihin aikoihin, ja minä sanoin "hyv' iltaa", ja te vastasitte "hyvää iltaa, Sir John", samoin kuin nytkin.
— Niinpä vastasin, sanoi pappi.
— Ja kerran ennenkin — noin kuukausi takaperin.
— Varsin mahdollista.
— Mitä te oikeastaan tarkotitte nimittäessänne minua näillä kerroilla
"Sir Johniksi"; enhän ole sen kummempi kuin ruokatavarainkaupustelija
Jack Durbeyfield?
Pappi ajoi vähän lähemmäksi.
— Se oli vain päähänpisto, hän virkkoi ja hetkisen mietittyään hän lisäsi: — Siihen on syynä eräs seikka, jonka äskettäin sain selville tehdessäni sukututkimuksia uutta kreivikunnan historiaa varten. Olen pastori Tringham, muinaistutkija, Stagfoot Lanesta. Ettekö tosiaan tiedä, Durbeyfield, että polveudutte suoranaisesti D'Urbervillein vanhasta ritarisuvusta, joka juontaa juurensa Sir Pagan D'Urbervillestä, eräästä kuuluisasta sotilaasta, jonka Battlen kirkon asiakirjat kertovat tulleen Normandiasta Wilhelm Vallottajan kera?
— En ole koskaan ennen kuullut siitä.