Bob oli äärimmilleen kiihtynyt. Ikinä en ollut nähnyt häntä niin liikutettuna kuin nyt, jolloin hän seisoi edessäni ja melkein kirkuen huusi tämän ankaran itsesyytöksen.
"Jumalan tähden, Bob", pyysin minä, "hillitse itsesi. Kapteeni tuolla komentosillalla tuijottaa sinua silmät selällään, ja pian kai tulee Katherine ylös katsomaan, mitä on tapahtunut. Ole nyt ihmisiksi, ja puhukaamme järkevästi tästä asiasta. Sinun nykyisessä tilassasi on meidän mahdotonta tehdä mitään ystäviesi avuksi. Ja mistä sinä ja minä oikeastaan voimme itseämme syyttää? Emmehän me ole mitään ruumiinrosvoja, eivätkä meidän dollarimme ole rahanhimon tahraamat. Isäni, tiedäthän sen, halveksi Reinhartia ja hänen kaltaisiaan yhtä täydellisesti kuin sinä ja minäkin. Maltahan mielesi. Mitä tämä tyttö sinulta pyytää? Jos se on kohtuullista, myönnetään se, sillä sinä tiedät, että mielelläni teen, mitä tahansa pyydätkin."
Bobin kiivaus alkoi haihtua. Hän istahti viereeni liistesohvalle.
"Tiedän sen, tiedän hyvänkin, Jim, anna minulle anteeksi kaikin mokomin. Asia on näet se, että Beulah Sandsin historia on herättänyt eloon koko joukon ajatuksia, jotka ovat olleet kätkössä viime vuosien aikana, sillä totta pulmakseni, tunnen silloin tällöin pieniä, epämiellyttäviä tunnonvaivoja ajatellessani meidän dollaripeliämme."
Huomasin hänen helposti kuohahtavan verensä jo alkavan jäähtyä, ja muutaman minuutin kuluttua olisivat hänen ajatuksensa yhtä selvät kuin ennenkin.
"Mitä hän tahtoo sinun tekemään", kyselin itsepintaisesti. "Onko kysymys rahoista, tahtooko hän meitä auttamaan hänen isäänsä perikadosta?"
"Ei tule kysymykseenkään, Jim. Sinä et tunne ylpeätä virginialaista verta. Ei tämä tyttö eikä hänen isänsä ottaisi keltään raha-apua. Ennemmin tulkoon vaikka konkurssi taikka kuolema."
Hän vaikeni hetkeksi ja jatkoi sitten taas vilkkaasti:
"Näin hän ehdottelee. Hän ja isänsä ovat haalineet kokoon muutamia arvopapereita, joita hän on testamentin kautta saanut, ja muuttaneet ne rahaksi, joka summa nousee kuuteenkymmeneentuhanteen dollariin, ja nyt on tyttö saanut isänsä suostumuksen matkustaa tänne katsomaan, eikö hän voisi tulevan kuuden kuukauden aikana tehdä muutamia uskaliaita yrityksiä rahamarkkinoilla, siten mahdollisesti voittaakseen senverran, että isän haltuun uskotut varat voitaisiin pelastaa. Niin, tiedän kyllä, se on hurja ajatus. Sanoinkin sen hänelle heti, vaikka se oli aivan tarpeetonta, hän tiesi sen itsekin, sillä hän on, paitsi hyväpäinen, vielä parhaimpia liikeneroja, mitä olen nähnyt naisissa. Se on kuitenkin enään ainoa mahdollisuus, Jim, ja kuunnellessani hänen todistelujaan, yhdyin minäkin hänen mielipiteisiinsä."
"Mutta kuinka hänen mieleensä on voinut johtua lähteä sinun luoksesi näine tavattomine aikeineen", kysäsin minä.