Perjantaina 13 p:nä: Romaani

by Thomas William Lawson

Mutta siitä päivästä alkain, jolloin tyttö asettui pulpetin ääreen konttorissamme, oli Bob toinen mies — oliko hän muuttunut paremmaksi vai huonommaksi, sitä emme Kate ja minä ruvenneet pohtimaan. Hänen entinen reipas joustavuutensa oli tiessään, samoin iloinen naurunsa. Nyt oli hän mies — tähän asti oli hän ollut poika — mies, jolla oli kuormansa kannettavana. Vaikka en olisi kuullutkaan Beulah Sandsin historiaa, olisin uskonut Bobin horjuvan selittämättömän taakan alla. Kun hän ennen, siitä asti kun pörssi suljettiin siihen asti kun se taas aamulla avattiin, aina, käyttääkseni Katen sanoja, oli altis palvelukseen lastenhoitajana tai minä muuna tahansa ja suostui kaikkiin pieniin ehdotuksiimme lähteä huvittelemaan, olipa sitten kysymys päivällisestä ulkoilmassa tai oopperaillasta, voi hän nyt olla viikkokausia poissa talostamme. Konttorissa oli tapana sanoa, että ei Bob Brownley ennen gong-gongin lyöntiä tiennyt, että hänellä oli mitään tekemistä pörssin kanssa. Ennen oli joka ainoa kirjanpitäjä tiennyt, koska Bob tuli ja meni, sillä hän kulki aina vinhaa vauhtia, nauraen, huudellen ja ovia paukutellen, eikä kukaan pörssissä ilvehtinyt niin paljon eikä toimittanut tehtäviään niin iloisella hyväntahtoisuudella ja terveellä leikillisyydellä kuin hän. Mutta siitä päivästä asti, jolloin virginialainen tyttö sattui hänen tielleen, oli Bob Brownley mies, joka vaan mietti, mietti ja mietti. Suurella ponnistuksella voi hän katsella henkilöä, jonka kanssa puhui, niin kauvan, että ymmärsi, mitä hänelle sanottiin ja jos häntä kauvan puhuteltiin, näkyi selvästi, että Bobin ajatukset liitelivät pilvissä. Kaikki hänen ystävänsä ja tuttavansa huomasivat tämän muutoksen mutta minä olin ainoa, lukuunottamatta Katea, jolla oli aavistusta tämän muutoksen syistä. Minä tiesin, että kaksi miljoonaa dollaria ja lähestyvä uudenvuoden päivä kalvoivat kuin kengurut hänen sydänjuuriaan, vaikka hän ei ollut minulle mitään virkkanut, sillä keskustelumme jälkeen Tribesmanilla oli hän sulkeutunut kuoreensa kuin simpukka.

Ei hän minua juuri kartellutkaan, mutta osoitti kuitenkin monella tavalla minulle astuneensa uuteen maailmaan, jossa tahtoi saada olla yksin. Että Beulah Sandsin asema oli herättänyt eloon kaiken ystäväni luonteessa uinuvan romanttisuuden, saattanut sen voimakkaaseen toimintaan, ei minua ensinkään hämmästyttänyt. Minä olin heti ennustanut Bobin rakastuvan silmittömästi tähän kauniiseen, huolien painamaan tyttöön, ja piankin voitiin huomata, että kauvan pidätetty nuoli oli syvältä tunkeutunut hänen olentonsa sisimpään. Se oli enemmän kuin rakkautta; palava jumaloiminen oli vallannut hänen henkensä, sielunsa ja ruumiinsa. Sen ilmeneminen oli kuitenkin toisenlaista kuin tältä iloiselta etelän lapselta olisi voinut odottaa. Se oli sellaista jumaloimista, jota pappi osoittaa jumalattarelle, tyyntä järkähtämättömyyttä, jota ei mikään voinut häiritä tai vieroittaa sen esineestä. Joka aamu meni hän konttorin läpi ja ohjasi askeleensa suoraa päätä tytön pieneen huoneeseen, ikäänkuin ei muualle sinä päivänä aikoisikaan, mutta sanottuaan "Hyvää huomenta, miss Sands", näytti hänen olennossaan tapahtuvan muutos ja hän oli tytön edessä taas entinen Bob Brownley. Hän juoksenteli ulos ja sisään pitkin päivää kaikenmoisten tekosyitten nojalla, syöksähti sisään äkkiarvaamatta ja meni ulos hitaasti, uneksien ja vastenmielisesti. Olen varma, ettei Bob koskaan tavannut tyttöä muualla kuin konttorin seinien sisäpuolella, sillä tyttö toivotti hänelle hyvää yötä jommankumman heistä poistuessa siksi päiväksi, ja teki sen yhtä luoksepääsemättömän arvokkaana kuin hän oli meitä toisiakin kohtaan. En ollut uskaltanut sanoa Bobille sanaakaan hänen tunteistaan Beulah Sandsia kohtaan, eikä hän koskaan itse ollut koskettanut tätä kysymystä. Päinvastoin karttoi hän sitä huolellisesti.

Kolme kuukautta kuudesta oli nyt kulunut ja päivä päivältä huomasin Bobin levottomuuden kasvavan. Miss Sandsin asiamiehenä oli hän tämän erityiseen laskuun merkinnyt kuudenkymmenen tuhannen dollarin suuruisen summan toiminimen kirjoihin, ja me molemmat seurasimme jännitetyllä tarkkaavaisuudella tätä laskua. Summa oli äkillisesti vaihdellen noussut ja teki ensimäisenä päivänä lokakuuta lähes neljäsataa tuhatta dollaria. Bob oli neuvotellut minun kanssani muutamista kauppahankkeistaan, toisista — varsinkin kahdesta, jotka hän muutamien päivien yritysten perästä lopetti voitettuaan ensin lähes kaksisataatuhatta dollaria — en tiennyt mitään, en edes, mitä keinottelunsa koskivat, ennenkuin osakkeet olivat myydyt. Silloin sanoi hän:

"Jim, tuo pikku neiti Virginiasta voi hyvin kilpailla meidän kanssamme kun on kysymys voitosta. Hän käski minun ostaa niin paljon Burlington- ja sokeriosakkeita kuin hänen varansa sallivat eikä kysynyt edes minun mielipidettäni. Molemmissa tapauksissa katsoin näitten yritysten olevan tuloksena unettomasta yöstä ja päätöksen tehdyn vasten tahtoa ja minua vähän peloitti ryhtyä niihin; mutta kun hän käski minut myymään kaikki siihen aikaan kuin luulin osakkeitten hinnan nousevan ja ne laskivatkin huomattavasti seuraavana päivänä, johduin väkisinkin ajattelemaan kohtaloa, joka johtaa meidän toimiamme."

Minä puolestani koetin auttaa tyttöä. Erään kerran merkitsin hänen nimensä, kysymättä edes hänen neuvoaan, erääseen vakuutussopimukseen, jolla hän olisi voinut voittaa neljännesmiljoonan, mutta kun Bob kertoi hänelle, mitä minä olin tehnyt hänen puolestaan, vaati hän sangen arvokkaana nimensä pois. Sen läksyn perästä ei kukaan meistä uskaltanut auttaa häntä oikoteitä myöten. Bobiin tekivät hänen periaatteensa syvän vaikutuksen, ja niistä puhuttaessa sanoi hän:

"Jim, jos koko Wall Street pörssipelissään toimisi sellaisen lakikirjan mukaan kuin Beulah Sands, olisi meidän ammattimme rehellisempää ja miehekkäämpää. Useat miljoonamiehistämme istuisivat silloin kirjanpitäjänä ja joukko köyhiä kauppiaitamme ilmaantuisi aivan uudessa valossa konttoreissaan. Hän ei ollenkaan hyväksy kauppaa pörssipapereilla. Hän on laskenut, että jokaisen dollarin, jonka toinen voittaa, menettää toinen, eikä voittaja voi mitenkään voittamaansa omakseen todistaa ja häviölle joutunut perheineen tulee tappiosta yhtä onnettomaksi kuin olisivat nuot rahat häneltä varastetut. Hän on kuitenkin selvillä siitä, että hänen pitää hankkia takaisin isältään ryöstetyt miljoonat ja koettaa tänä aikana vaijentaa omantuntonsa ääntä menettelemällä kaikin puolin rehellisesti toisia pelaajia kohtaan. Hiljakkoin sanoi hän minulle: 'Minä olen päättänyt velvollisuudentunnosta isääni kohtaan luopua ennakkoluuloistani peliin nähden, mutta ei velvollisuus häntä kohtaan eikä mikään muukaan saa minua pelaamaan merkityillä korteilla.' Eikö sinun mielestäsi, Jim, nämät sanat anna sinulle ja minulle ajattelemisen aihetta?"

Minä en antautunut hänen kanssaan mihinkään keskusteluihin, sillä tuona heinäkuun lauvantaina tapahtuneen tunteenpurkauksen jälkeen olin päättänyt olla tarpeettomasti Bobia kiihdyttämättä. Minun täytyi myöskin itselleni tunnustaa niitten asioitten, joista hän oli puhunut, herättäneen minussa häiritseviä ajatuksia, jotka silloin tällöin heikensivät luottamustani vanhaan Randolph & Randolphin kilpeen ja suureen pääkirjaan, joka osoitti minulla, vapaan maan tavallisella kansalaisella olevan täydellisesti hallussani suuremman rahasumman kuin satatuhatta lähimmäistäni yhteensä olivat voineet hankkia koko elinaikanaan, vaikka kukin puolestaan oli tehnyt työtä sitkeämmin, kauvemmin, huolellisemmin ja kenties kelvollisemmin kuin minä.

Millä tavalla Beulah Sandsin periaatteet olivat vaikuttaneet ystävääni, oli minulle tuntematonta. Ensi kerran koko yhdessäolomme aikana ei minulla nyt ollut mitään tietoa hänen yrityksistään arvopaperein suhteen. Aina tuohon kysymyksessä olevaan lauvantaihin asti oli hän tullut vastaanottamaan ensimäiseksi minun onnitteluni voitettuaan pörssissä ja aina oli hän etsinyt lohdutusta luonani, kun pojat "olivat olleet pahat" häntä kohtaan, kuten hänellä oli tapana sanoa. Nyt ei hän enään puhunut sanaakaan pörssikaupoistaan. Näin hänen oman laskunsa toiminimen kirjoissa pysyvän entisellään ja saatavansa olevan melkein saman kuin ennen miss Sandsin tuloa ja tein tästä sen johtopäätöksen, että hän oli jättänyt omat asiansa sikseen ja kiinnittänyt jakamattoman huomionsa tytön asioihin ja hänen toimiensa suorittamiseen. Hän hoiti liikkeen asioita entiseen tapaansa. Hän oli edelleenkin paras välittäjä pörssissä. Mutta mikäli minä Bobin tunsin, täytyi minun kuitenkin uskoa, että hänen päässään ajatukset kiehuivat kuin vesi koskessa hänen koettaessaan keksiä sen pulman onnellista ratkaisua, jonka täytyi tulla selvitettyä kolmen kuukauden kuluessa.

Vähän jälkeen ensimäisten lokakuun raporttien lähettämistä hämmästytti Bob eräänä iltana Katea ja minua tulemalla meitä tervehtimään. Katen mentyä levolle ja sytytettyämme kirjastohuoneessa sikaarit, sanoi hän:

"Jim, anna minulle yksi vanhanaikaisia neuvojasi. Sokeri-osakkeita myydään 110:en ja sen ne ovat arvoisiakin — halpa hinta todellakin. Osakkeet ovat varmaan rahakkaissa käsissä, sillä vähän niitä on 'Kadulla' kaupan. Voimakas, hyvin järjestetty osto voisi kohottaa niiden hinnan 175:een ja pitää sen siinä. Olenko oikeassa?"