— Mull'on, sanoi Hertta-Pekka ja veti povitaskustaan esiin likaiseen rättiin käärityn korttipakan. Ne olivat nuhraantuneet ja kuluneet niin ne kortit, ettei niistä tahtonut oikein hyvin kaikkia edes tuntea.
— Onko niissä lonit?
— Ei ole. Kuutonen on pienin näissä…
Putska oli ollut vaiti tähän asti, mutta nyt hän virkkoi:
— Noista on tietysti toiset puolet tuntolehtiä. Kuka niillä uskaltaa pelata…
— Ei ole tuntolehtiä! kiivastuu Hertta-Pekka.
Mutta Putska oli sillävälin ottanut esille omat melkein uudet korttinsa ja yleinen mielipide oli se, että niillä tuli pelata.
Hertta-Pekka tutki visusti niiden korttien takapuolta, mutta ei löytänyt tuntomerkkejä edes ässissä.
— Ukkonakkia sitä kai pannaan.
— Eiköhän… ja viidellätoista.