— Taisi olla liian kuuma täällä saunassa. Tuntuu pyörryttävän.
— Lie ollut.
Rämppä-Liisan oli talutettava Varisniemen isäntä tupaan, sillä yksin ei hän jaksanut kulkea.
Hän heittäytyi avonaiseen sänkyyn vatsalleen, sillä selällään ei kärsinyt olla, tuppautui liiaksi vihavoittamaan.
— Anna sinä Liisalle seitsemänkymmentäviisi penniä… ja syötä, se hieroi niin hyvästi… ja osasi kupata, virkkoi hän emännälleen.
* * * * *
Kahden päivän kuluttua täytyi hänen ajaa lääkäriin. Niin oli käynyt heikoksi Varisniemen isäntä, ettei omin voimin jaksanut kärryihin nousta.
Tullessaan toi hän joukon lääkkeitä sekä sisällisiä että selkävoiteita. Mitä lääkäri lie hänelle sanonut, siitä ei hän kenellekään mitään hiiskunut.
Mutta kun Rämppä-Liisa muutaman viikon perästä pistäytyi Varisniemen tupaan, kävi isäntä hänelle hiljaa sanomassa, että olisippa pitänyt tyytyä kolmeenkymmeneen sarveen, niin olisi sekin kaupunkireissu turhanpäiten jäänyt tekemättä.