Kutoisi Pentti väliin talvipuhteina mertoja ja me niillä kesäisin pyytelisimme ahvenia ja soutelisimme kesäilloin selän rantavesiä.
Ja ei saisi Pentti ryypätä viinaa kuin keyrinä ja jouluna ja juhannuksena ja mikkelinä. Silloin saisi se vähä tepastella ja tanssittaa, jos tahtoisi. Mutta muuten eläisimme tarkasti ja säästäisimme.
Ja kun sitte monen, monen vuoden päästä olisimme säästäneet ja vaurastuneet, niin ostaisimme itsellemme oman pienen talon, jossa voisimme elättää neljä viisi lehmää ja hevosen ja pari kolme lammasta ja kanoja…
Minulla olisi silloin aittani naulassa monta hametta, kirjavaa ja suorajuovaista, ja monta huivia ja paljo muuta kavetta, niin että näkisivät toistenkin talojen emännät, että onpa Anni osannut olla tarkka ja valita itselleen toimekkaan miehen.
Ja sitte… kas niin, Mirre, istu nyt vaan siivolla siinä! Vai ymmärsitkö, mitä puhelin?… Etpä tiedä tämän maailman iloista ja suruista sinä, joka siinä polvella istua kökötät kuin lapsi kätkyessä…
Niin, ja sitte… niin…
(Hän laskee kissan sylistään, hyppää aidalta Ja jää siihen pientareelle seisomaan Ja katselemaan kaukaa sinisien vesien takaa häämöttäviä taivaanrannan hajallisia pilviä.)