— Silti sinua palvon,
kulta, eessäsi kumarran!

HAASTE.

— Oi, sinä onneton Onnenpoika:

ammuit oksalta oravan,
juuri kun joustani kohotin,
allin arinahan anastit
aivan ansani edestä!

Vaan odota, Onnenpoika:
pääni puuksi, miesi muuksi,
ellen saa saalista sinulta!

Lienet ennen ennättänyt,
ennen nähnyt näädän rinnan,
kuullut pyyhyen pyrinän
— en minä sitä kysele.

Erkane eri taholle,
muuta muille metsämaille,
luovu kohta kyyhkystäni,
myönnä lintuni minulle
— muuten miekoin haastelemme,
taistelemme tapparalla!

IV

— Kahta, lapseni, kavahda
— emo neuvoi poiuttansa:
toinen on huulien hunaja,
toinen silmien salama.