Liekki lauloi, hiilet helkkyi,
miehen mielessä helisi:
iloko? — ei, vaan itku.
Kun näki oksat onnettomat,
tertut, pannut paljahiksi,
ritvat, riistetyt alasti,
mitä mietti mielessänsä?
— Omaa muisti murhettansa.
Kun loisti lumella marjat,
rikkisyödyt, rikkilyödyt,
mitä muisti mies murehen?
— Sydänverensä vuotamista.
ERÄSTÄJÄ-VELJET.
Oli veljekset erällä,
iso veikko kaarta kantoi,
nuori nuolia keräsi.
Lumi narskui askelissa,
tuumi piltti ja totesi:
»On kuin närhin nauru soisi.»
— Vielä virkat: naisen nauru!