Hän istui 'Ajischan kanssa patjaisella vuoteellaan ja lausui ankaria sanoja rakkaalleen, sillä sydämensä varjot olivat tummuneet, ja 'Ajischa itki.
Niin tapahtui, että Mohamed polttaissaan puhalsi suuria savurenkaita, jotka ajoivat toisiansa tyynessä huoneessa, ja renkaat leijailivat ylös lakea kohti. Väsyneen profeetan katse seurasi niiden kevyttä lentoa, mutta äkkiä heitti hän piippunsa ja alkoi kovasti vavista. Nurkassa katonrajassa oli suuri hämähäkin verkko, jonka keskellä istui sydämen kokoinen valkea hämähäkki. —
Mutta pian tointui hän hämmästyksestään, sivalsi käyrän miekkansa ja ponnahti seisomaan. Itkevä 'Ajischa pelästyi ja luullen, että hänen kuolemansa hetki oli tullut, kiljaisi kauhuissaan, vaan ääni katonrajassa lausui:
— Mohamed, puhdas sydämesi katsoo sinua! — Mutta Mohamed huusi polkien maata:
— Pakene kalpea omatunto! –
Paikallansa istui vaan hämähäkki, ja sen valkoinen rinta hohti. Mutta
Mohamed iski miekallansa hämähäkin kuoliaaksi.
Kuollut oli profeetan valkoinen, puhdas sydän —, ja varjot kävivät tummemmiksi!
KUOLEMAN KUVASTIN.
Seitsemän kertaa oli Mohamed ratsastanut pyhän Qa'ban temppelin ympäri ja seitsemän kertaa oli hän sauvallaan koskettanut sen mustaa kiveä ennenkuin hän nousi kameelin selkään matkustaakseen Minâ-laaksoonn rukoilemaan.
Mutta hetken ratsastettuaan tunsi hän mehiläisen piston otsallansa, otsa paisui, ja profeetta kaipasi pientä kuvastintaan. Se ei ollut matkassa, ja hänen vihansa oli suuri. Mutta otsa paisui yhä enemmän, ja Mohamed pelkäsi verenvihoja. —