Tuiki-oppinut tohtori.
"Voi tuskaa tuiki tuimaa! Kuin päätäni pakoittaa Ja haikertaa ja haimaa Ja kaivaa ja koloittaa!"
Niin huutaa pahapäällä Tuo Hilmanen huolissaan. Vaan tohtori on täällä; Ei huolta nyt ollenkaan!
Se ompi Ville veikko, Mi tohtori tietoinen! Hän virkahtaa: "vai heikko, Mun mamseli, oletten?"
"Ah, päätä kivistääpi, Vaan kyllä se paranee Ja terveheksi jääpi, Jos tohtori tuumailee."
Nyt kieltä Hilman kääntää Tuo tohtori tarkkapää Ja valtasuonta vääntää Ja hieroa himertää.
Ja kiitos tohtorille! Sill' — eipästä ollakkaan — Se rikkiviisas Ville Sai sairaan paranemaan,
"Hei hopsan!" huutaa Hilma Ja huivia heiluttaa, "Nyt päästiin paha ilma, Ja hyppiä Hilma saa".
Niin virkkoi Hilma, mutta Kun terveenä onpi pää, Tuot' tuiki-oppinutta Hän huivilla hätyyttää.
Noin päitten pakoksista Nyt remuhun ruvetaan. Se tauti vaarallista Ei sninkana ollutkaan.