Oli siinä pikku Antti Heidän lystinänsä. Soitti meidän musikantti Sorapilliänsä.
Pikku Saara Saarelasta Lauloi iloissansa. Hänestäpä huvin vasta Saikin koko kansa.
Oiva oli laulannossa Tyttö tallarainen, Sanoi kaikki karkelossa. Luulenpa mä vainen.
Mutta jopa pikku Antti — Uskoa et taida? — Meidän pikku musikantti Tahtoi Saaran naida.
Silloin kääri Ahto Antin Lapsen-kapalolle, Saattoi meidän musikantin Kotirannikolle.
Saarasenkin Vellamoinen Saarelahan laitti. Naimatuuma moisen-moinen Lasten liiton taitti.
Niinpä se nyt kuitenkin on — Näin mä kerran unta —, Että heistä sittemmin on Tullut pariskunta.
Kummallinen puuhevonen.
Joulusatu.
No, hyvät pojat ja tytöt, mitä luulette saavanne joululahjaksi tän' iltana? Niin, sitä tietysti en tiedä minä, mutta kerronpa teille sen sijaan eräästä puuhevosesta, jonka pikku Kalle viisi vuotta sitten joulu-iltana sai lahjaksi. Se on oikein tosi satu ja hyvin kummallinen. Kuulkaa nyt!