Koulu-opettajan poika, syntynyt Waasassa 1830, tuli 1847 yliopistoon, 1853 maisteriksi ja 1860 tohtoriksi. W. 1863 määrättiin hän yleisen historian provessoriksi.
Pää-asiallisesti historioitsijana ollen, jolla alalla mainittavimmat teoksensa ovat Nuijasota ja Tiedot Suomensuvun muinaisuudesta, on hän myös kuulunut Helsingin Uutisten toimitukseen 1863 ja Suomettareen 1864-65. Yksi hänen novellinsa, Pohjan piltti, löytyy Mansikoissa ja Mustikoissa 1859; pienempiä runoelmia samassa kirjassa ynnä Suomettaressa 1856-58.
Nuorelle naiselle.
Suin ja silmin kysyt, nuori nainen,
Mikä vaimon tehtävä on maassa:
"Onni miehen, jonka voimakkaassa
Kädessä on vahva tapparainen,
Jolla toden puollustaapi vainen,
Waleen sortaa rauta-sormikkaassa".
Kah, kun valittelet! vaimon valta
Toinen on ja väkevämpi toista:
Liekki hellä sydämmessä loistaa,
Toden turviin saattaa hallan alta.
Miehen vimma, jot'ei mieltä malta,
Tylstyy, ellei vaimo kylmän poista.
Liekkiäsi lietso, ilmitulta
Sytytä ja sydämmesi anna
Poltto-uhriks, — ethän muuta panna
Woikkaan parempata — tämä sulta
Totuudelle kalliimp' on kuin kulta. —
Näetkös! eikö voiton viljaa kanna!
(Suometar 1857).
Wauva nukkuu.
Pikku vauva riehaantuu,
Itkuun käypi pieni suu,
Ellei äiti mahdillansa
Laula unen loihtujansa.
Nuku, nuku, poikainen,
Silmät paina umpehen,
Suu sioita kaunihiksi,
Kädet kierimättömiksi.