Gabriel Tuderus.
Syntynyt Kemissä 1638, tuli yliopistoon 1656, kappalaiseksi Inariin 1669, kirkkoherraksi Kuusamoon 1675, Ala-Tornioon 1684, kuoli 1705. On Ruotsiksi kirjoittanut kertomuksen Lappalaisten käännyttämisestä.
Weisu talonpojille kunniaksi.
Talonpoika keväällä totta
Wisun vaarin ojasta ottaa,
Siivoo pellon, vainion, maan mainion;
Siemenen hyvän ja jyvän
Maan poveen heittää,
Mullalla peittää;
Juhdall' vaon kääntää ja vääntää
Taitava tää perheen isäntä.
Koska varhain aamulla laulaa
Kotolintu se keno-kaula,
Jonk' on nimi kukko, niin ukko
Unisijaltans akkans kans
Nousee kohdastans, pyrki pukeisans,
Katsoo päin otavaa sill' haavaa,
Ennen kun hän juur' oven avaa.
Jälkeen ruoan Jumalan luoman
Isän meidän haltuun ja huomaan
Hiljaan menee kehtoon, jok' ehtoo;
Warhain aamull' myös on hän työss',
Pyrkii korpeen pois, puita kusta tois,
Niitull' joka henki, kans kenki,
Poika, tytär, piika ja renki.
Aina sit' järjetöint' orjaa
Hän armahtaa, siivoo ja korjaa,
Sarvipäätä säästää, ja päästää
Ajall' aina suvell' laitumell'.
Joka voimatoin oli sinä vuonn',
Sieltä kanssa karvan sen parhaan
Hiljain tulee illalla tarhaan.
Ettei tää isäntä ja taatta
Koskaan mahtais laiskana maata,
Niin hän vetää nuottaa; ei suotta
Anna häll' kalaa Jumala.
Hänt' auttaa myös muu konsti ja vipu,
Johon jänes parka, ain' arka,
Tapaturmast' joutuu ja karkaa.
Tällä tavall' saapi hän viljaa
Warhain aamull', illalla hiljaan,
Joka työns näin täyttää ja käyttää,
Waarin ottaa kans vieraastans.
Herra haltia maan ja Luoja taivaan
Ei hänt' alaspaina, vaan aina
Ravintons häll' antaa ja lainaa.
Akka koton' istuu ja neuloo,
Kutoo kangast', leipoo ja seuloo;
Hän hamppui ja villaa ei pilaa,
Waarin ottaa työst' jo puol' yöst',
Eikä kauan makaa se vaimo vakaa,
Parsii viisi sukkaa, se nuori rukka,
Eikä talon kappaleit' hukkaa.