Sepeteus. Totta sanoen, niin saattoipa hänen suomentaminen kovaan puuhaan, mutta eipä ihme vasta-alkavalta. Mutta kovissa kiipaleissa oli poika, ja, ilman apuani, tiesi kuinka käynyt olis.
Topias. Kuinka kävi häneltä Eskon naima-atestin kuuluttaminen?
Sepeteus. Kävihän se. — — —
Entiset sekä Esko ja Mikko Wilkastus.
Topias. Kas Mikkoa vaan! kaksi uljasta poikaa naimaan lähtee.
Mikko. Wiipymättä tulee meidän lähteä nyt.
Topias. Paikalla, Mikko, paikalla. — Kaksi uljasta poikaa, jotka eivät pelkää, vaikka kohtaisivat joukon nälkäisiä ryöväriä.
Esko. Minä en pelkää koskaan, isä.
Topias. Sen tiedän. — Mutta tahdonpa teille muistuttaa jotain. Hiljan, niinkuin tiedätte, kävi kirkon kuulutus sen suuren varkaan perään, joka eräältä ulkomaan kreiviltä varasti niin monta tuhatta; aatelkaas nyt, jos kohtaisitte hänen tiellä, ottaisitte junkkarin kiinni ja saisitte palkinnon kouraanne. Kuinka paljon luvattiin sille, joka käsittäisi julmettuneen?
Mikko. Seitsemän sataa riksiä.