Gabriel Calamnius.
Kalajoen kappalaisen, Gabriel Calamnius'en poika, syntynyt 1728, tuli Upsalan yliopistoon 1744, maisteriksi Turussa 1754, oli apulaisena ensin Kalajoella, sitten Limingassa, ja kuoli v. 1774. — Toimitti v. 1755 painosta runovihkon, nimeltä: Kokous suomalaisista runoista, joka valitettavasti on kadonnut. Paitsi tätä runovihkoa on Calamnius vielä kirjoittanut onnentoivotuksen väitökseen ja riemurunon Kustavi III:n syntymästä.
Keväällä tehty hääruno.
Kevät keikkuen tuleepi,
Ilon kanssa ilmestyypi!
Silloin monta metsämiestä,
Somaisinta soidinmiestä,
Suksen päällä souteleepi,
Ennakolla ennättääpi
Metsän eläinten edulle,
Soittavaisten soitimille;
Silloin kaikki kalamiehet
Paatin päälle pyytelevät,
Werkot vetehen vetävät,
Heinikkohon heittelevät;
Silloin kukat kukoistavat,
Wesat puusta putkahtavat,
Koko maailma matala
Wihoittaapi viljan alla;
Mitä kuollunna mataapi,
Tainnoksissa talvikauden,
Wiimeisetkin virkoavat
Madotkin matelevaiset;
Silloin linnut livertävät,
Äänellänsä ääntelevät,
Aivan isolla ilolla
Laulelevat laitumilla,
Yksin mielin yhdistyvät
Kukin kanssa kumppaninsa,
Luojan laitoksen perähän
Sikiöitä siittelevät.
Kevät keikkuen tuleepi,
Ilon kanssa ilmestyypi
Meidän ylkämiehellenkin
Tänä päivänä pyhänä,
Jon' on löynnyt löytykäisen,
Metsävuohen mieluhisen,
Somaisimman soidinlinnun,
Meren kuutin kultaisimman.
Silkki sill' on silmälaudat,
Korvat aivan konstilliset;
Sill' on huulet hunajasta,
Leuka lemmestä leveä;
Sill' on vihko viherjäinen
Kainalossa kannettava;
Se on sormista sorea,
Warsin nopsa varpahista.
Yht siis pidä pivossasi
Tämä saatu saalihisi,
Pesä pehkuhun rakenna,
Kaunis linna linnullesi,
Kuutillesi kultaiselle.
Siihen julkinen Jumala
Meidän ilmoinen Isämme
Siunauksen siirtäköhön,
Aina teidän antakohon
Onnen ohjissa kävellä,
Onnen riemurenkahissa
Asti aikahan, ikähän
Annostansa aiottuhun.
(Turun Wiikkosan. 1821, otettu yllämainitusta nyt kadonneesta runovihkosesta)
Simo Achrenius.
Syntynyt 1729, Sievin kappalaisen poika, oli kirkkoherran apulaisna Paltamossa, sitten Pietarsaaressa, kuoli vakinaiseen virkaan pääsemättä. On paitsi seuraavaa hautarunoa kirjoittanut onnentoivotuksen väitökseen ja 'Uudet Hengelliset Runot läsnäolevaisista ja tulevaisista tiloista' v. 1766.