Seppä huusi hullupäälle:
"Sinä tyhmä ja typerä,
Mikset ensin miettinynnä,
Hyvin kokenut kysellä,
Josko rauta jäähtynynnä,
Josko kuuma taikka kylmä?"
Tuhma taasen vastajaapi:
"Mistä tietänen todella
Raudan polttavan rumasti?"
Seppä vastasi vakainen:
"Kuuma rauta kihiseepi,
Jos sen päälle syljeskelet".
Otti tuhma onkehensa,
Pani muistohon parahan,
Neuvon tämän näppärääisen;
Meni konna kotihinsa
Jossa vellille vetäysi.
Siihen sylki seitsemästi,
Eikä se kiehua kihisnyt.
Nieli kohta nälkähinen
Kitahansa kiehuvaisen,
Poltti vatsansa varilla,
Wetelällä vellillänsä,
Nahan suustansa sivalsi.
Siinä oli saapuvilla
Toinen kysyvä toveri:
"Mikset outo odottanut
Jauhovellin jäähtymistä?"
Tuhma vastasi vihassa:
"Minä luulin jo lujasti
Jäähtyneeksi julman vellin!"
Toinen siihen sanoneepi:
"Mikset höyrystä havainnut
Wellii vetelää variksi.
Kuss' on savu sakeana,
Siinä tuli tupruaapi!"
Tuhma taasen muisti tämän,
Juoksi sitten lähtehelle,
Joka höyrysi hyvästi,
Senpä luuli lämpimeksi,
Polttavaiseksi peräti,
Koska savusi kovasti.
Seisoi sentähden sujotti,
Jotta jalkoja jumotti,
Odotuksella odotti,
Jotta nääntyä janohon,
Tahtoi kuolla konna parka,
Siitä pelosta pahasta,
Ettei polttais poskiansa,
Kurkkuansa kalttajaisi.
(Uudempia valittuja Satuja 1784).
Juhana Frosterus.