Oli Kurikan poika. Näkyy tulleen Maskun kirkkoherraksi v. 1587, kuoli v. 1618 t. 1619.
Hän oli toimittanut painosta virsikirjan (ennen vuotta 1614) joka sisältää 142 hänen tekemäänsä virttä, mitkä melkein kaikki sitten otettiin nykyiseen suomalaiseen virsikirjaamme. Paitsi sitä suomensi hän v. 1616 latinalaisen virsi- ja veisukokouksen: Piæ Cantiones.
Teinein säädystä.
O te teinit oppikaa,
Korvihinne ottakaa,
Silmillänne nähkää:
Autuast' eloo pidätt',
Jota rakastaa pyytkäät,
Kotia ehtoon' oljette,
Pidätt' opin muistoss'.
Mikä elo suotuisemp'?
Mikä myös levollisemp'?
Empä tiedä toista.
Suuret herrat päämiehet,
Huovit nuot sotamiehet,
Levottomat ovat
Rauhattomast' elävät,
Aseit' aina kantavat,
Walmiit sotaan ovat.
Herroiks' kyllä kutsutaan,
Palvellaan ja kumartaan,
Pois se heiltä ehtyy.
Heidän hyvyys hukkuva,
Kunnians on katoova,
Kuin se kyll' on nähty.
Kauppamies kalun perään
Ahnehtii, samoo erään,
Ei voi lepoo saada;
Ostaa, myy, ottaa lainan,
Yöt, päivät pelkää aina
Meren aallon vaaraa.
Koron tähden kulkevat,
Äkilt' aivan hukkuvat
Itset niin kuin kalu.
Epätiedoss' elämä
On niinkuin muukin saama,
Loppu toisnans valju.
Talonpojat on orjat,
Kuiden yli maan herrat
Wallitsevat tuimast',
Mitä heill' on, ottavat,
Jos ei ole, karkottavat
Ulos asuinpaikast'.
Wähäst' varast' vaivaiset
Suurten saamaa lisäävät,
Elävät kyll' köyhäst',
Jota suurta surkiutta,
Ankarata orjuutta
Walittavat vaikiast'.
Teinein sääty suotuis' on,
Kaikkein paras myös muutoin
Elämän levolla.
Waikk'ei yhtään senkaltaist',
Ole karhiaa ja työläst'
Opin ankaruulla.
Ehk' isoovat, janoovat,
Jumalaa palvelevat
Puuttumisen vaivass',
Kuiden suurta köyhyyttä,
Empä voi niin valittaa,
Kristus kostaa taivaass'.
Sanoin säätyy jokaista;
Mitä tahdott' rakastaa,
Walitkaa nyt näistä.
Nyt olett' ehdollanna,
Teille kyll' on tarjona
Yhtä eli toista.
Jos oikiat' ajatusta,
Niin te kirjain menoista
Kiin' riippukaa vielä;
Koska vanhaks joudutta,
Papeiks taiten tuletta
Jumalaa palvellen.
(Suomen maan piispain latinan kieliset laulut v. 1616).